Lepsämän perinne- ja kyläyhdistys järjestää perinteisen kevätkävelyn sunnuntaina 27.5.2018 alkaen klo 11.00 Lintumetsän kioskilta, runsas 3 km Lepsämäntietä Klaukkalasta, osoite noin Lepsämäntie 342, 01800 Klaukkala.

Retken teemana on sekä 100 vuotta sitten tapahtumat että alkukesän luonto, kävelymatkaa noin 4 km, jalkaan maastokengät. Parkkeeraus Numminiituntiellä.​

Tervetuloa mukaan!

Lepsämän perinne – ja kyläyhdistys

Kyläkävelyn tunnelmiin pääset jo ennakkoon tämän tarinan avulla:

Miten sisällissodan aikaiset tapahtumat koskettivat Lepsämän seutua ?

Lepsämän punakaarti oli perustettu v. 1917 marraskuun yleislakon jälkeen, ja punaisten vallankumouksen jälkeen tammikuussa 1918 se joutui lähtemään muiden Nurmijärven punakaartien mukana Kirkkonummelle Volsin ja Sigurdsin seudulle kukistamaan sinne kokoontuneita Helsingin ympäristön valkoisia joukkoja. Saarretut valkoiset joutuivat antautumaan, ja heidät vangittiin. Sitten sodan jälkiselvittelyissä kirkkonummelaiset tulivat kenttäoikeuksineen Perttulaan juuri rankaisemaan näitä piirittäjiä.
Itse sisällissodan taisteluihin Lepsämän punakaartilaisia osallistui mm. Mäntyharjulla, Vilppulassa, Orivedellä ja Lahdessa.

Vartiopalveluksessa oltiin Klaukkalassa, ja saksalaisten Hangon maihinnousun jälkeen tuli komennus lähteä Lohjalle estämään valloittajien etenemistä sisämaahan. Lohjalla joutuivatkin sitten vangiksi Erland Nurminen ja Emil Salminen, jotka ovat merkitty Sotasurma-tiedostossa teloitetuiksi Lohjalla.
Lepsämästä oli syntyisin kaksi jääkäriä, jotka olivat sotilaskoulutuksessa Hohenlockstedtissa Saksassa, ja palasivat sitten helmikuussa 1918 Vaasaan liittyäkseen valkoisen armeijan puolelle. Väinö Sellgren (myöhemmin Talasjoki) oli Ali-Labbartin poika, joka sitten sisällissodan jälkeen palveli suojeluskuntajärjestössä, jonkin aikaa Vihdin vt. nimismiehenä ja sitten Tuusniemen nimismiehenä. Taisteluihin hän osallistui sisällissodassa Kuolajärven pataljoonassa nykyisen Sallan kirkonkylän itäpuolella Kuivitsassa ja Kilislammella. Toinen lepsämäläinen jääkäri oli Akseli Isopuro, jonka vanhemmat olivat Lepsämästä Palsin piika Amanda Bohm ja Grannin renki Kaarle Victor Gadd. Amanda oli syntyään Lepsämän Nyypakasta. Akseli Isopuro osallistui Kankaanpään lähellä Sampakosken taisteluun ja siirtyi tämän jälkeen sotilaskouluttajaksi Ikaalisiin osallistuen siellä lähistön taisteluihin. Sodan jälkeen hän ryhtyi heimosoturiksi osallistuen Vienan sotaretkeen ja Viron vapaussotaan. Näiden retkien jälkeen hän siirtyi työmieheksi Pohjanmaalle.
Ei Lepsämän seutukaan säästynyt luodeilta keväällä 1918. Edesmennyt lepsämäläinen Toivo Flink muisteli kuinka hän ja muut lapset olivat silloin nykyisen Lintumetsän tienoilla pihamaalla, kun Valkjärven suunnasta alkoi kuulua kuularuiskun papatus. Miltei heti pihakoivuihin alkoi rapista luoteja, tosin tehonsa menettäneinä, olihan lentomatkaa jo useita kilometrejä, mutta lapset komennettiin kuitenkin oitis sisätiloihin. Ammunnan loputtua pojat kävivät keräämässä talteen pihamaalle sataneet luodit. Luotisateen aiheutti Numlahden tienoilla tapahtunut ns. Holman taistelu, kun saksalaiset etenivät kohti Perttulaa.
Saksalaiset lähettivät Klaukkalasta ryhmän kiertämään Lepsämän kautta Perttulaan varmistaakseen ettei Lepsämän suunnalla ole enää minkäänlaista vastarintaa. Lepsämässä opettaja Ilmari Seppälä aavisti, että ensimmäisenä hän on saksalaisten kiinniottama, koska hän osasi hieman saksaa. Häntä olisi tietenkin patistettu näyttämään ja nimeämään kaikki punakaartilaiset eikä hän halunnut ryhtyä ilmiantamaan omia kyläläisiään. Niinpä hän päätti piiloutua. Hänet kätkettiin Yli-Labbartin talon Perttulanpuoleisen vinttikamarin eristeenä olleen hiekkapatjan alle. Saksalaisen partion tulo Lepsämään kesti yli yön, koska partio yöpyi alikylässä, joten kyllä opettajapoloisella on ollut piilossaan kestämistä. Mutta yhtä kärsimystähän se sota on aina ollut.