Lepsämä sijaitsee Nurmijärven eteläosassa. Luonnonläheinen asuminen peltojen, jokilaakson ja metsien lomassa leimaa maisemakuvaamme.

Lepsämä on yli 2000 asukkaan ja 700 kodin muodostama kylä. Kylän asutuksen historia ulottuu sekä esihistoriaan että keskiajalle. Nykyisin seutu on pääkaupunkiseudun kaupunkiasutuksen ja maaseudun taitekohdassa. Helsinkiin on matkaan noin 30 km.

Asutus on lapsiperhevaltaista ja alueella on hyvä koulu ja päiväkoti. Muut yksityiset ja kunnalliset palvelut löytyvät läheisestä Klaukkalasta ja Nurmijärven Kirkonkylästä.

Tervetuloa Lepsämään!

Historiaa

Keskiajan loppupuolella Lepsämänjokilaaksossa liikkuneet turkispyytäjät havaitsivat, että jokeen viettävät länsi- ja etelärinteet sopivat hyvin peltoviljelyyn. Jokivarsiniityt tarjosivat luonnonheinää karjan ravinnoksi.

1300-luvun puolivälissä Lepsämään saapui asukkaita niin Hämeen kuin ruotsinkielisen rannikonkin suunnasta. Talojen nimissä näkyy molempien suuntien vaikutusta. Ryhmäkyläkeskukset Ali-Lepsämä ja Yli-Lepsämä sijoittuivat parikymmentä metriä joenpinnan ja rinnepeltojen yläpuolelle sijaitseville tasanteille.

Maatalouskylän kovat ajat
Kylä jatkoi maatalouskylän elämää seuraavat vuosisadat. Ruotsin suurvaltasodat rasittivat väestöä, kun sotaan piti lähettää miehiä ja maassa oleskelevat sotajoukot piti majoittaa ja ruokkia. Isorokko, rutto ja nälkä vaativat uhrinsa. Talonpoikien veronmaksukyky oli kovilla, eikä Yli-Lepsämässä ollut 1600-luvun puolivälissä kuin kaksi veronmaksukykyistä tilaa, muut olivat autioita.

Kylä virkosi kovista ajoista, metsänhakkuusta alkoi saada työtä ja tuloja. Isojako tehosti maataloutta, väestö alkoi lisääntyä ja torppa-asutus syntyi. Kylään syntyi kulmakuntia: Seipäänmäki, Nyypakankulma, Stenpakanmäki ja Kokkomäentienvarren asutus. Helsingin vaikutus kylän elämään vahvistui varsinkin pääkaupungiksi tulon jälkeen. Tarvittiin elintarvikkeita kaupunkilaisille ja timpureita ja lautatavaraa rakennustöihin.

Rosvojoukko terrorisoi
Kylä oli 1822 suuren sosiaalisen ongelman näyttämönä. Kylää ja koko Etelä-Suomea terrorisoi noin 10 miehen rosvoporukka, jonka johtajana oli Södergårdin uudistilan poika Mikko Södergård. Tilanne rauhoittui vasta, kun noin 700 sotilasta saivat rosvot oikeuden eteen tuomittaviksi. Itse Mikko Södergårdin tie johti pakkotyöhön Siperian suolakaivokseen.

Rautatyökalut mullistivat maatalouden
Suurin murros maataloudessa tapahtui, kun ensimmäinen rauta-aura tuli Ali-Lepsämän Palsille 1870. Muutenkin rautaiset työkalut yleistyivät ja peltopinta-alan raivaus lisäsi ruokavarmuutta. Vihdin puolelle tuli lepsämäläisille tärkeä rautatie.

Tilojen lukumäärä kasvoi itsenäisyyden ajan alussa, kun torpat ja mäkituvat sai lunastaa omiksi. Työssäoloalue laajeni, kun Pauli Mustosen linja-autolla saattoi käydä ansiotyössä Helsingissä. Espoon puolella Rinnekoti tarjosi lepsämäläisille sekä hoito- että rakennustöitä. Huomattavan lisän asujaimistoon kylä sai karjalaisten asuttamisen myötä 1950-paikkeilla.

Näköala nykypäivään
Kylän palvelut lisääntyivät. Maatalouden koneellistaminen vähensi maatyöväen määrää. Karjanhoito hävisi melkein kokonaan, tilalle navetoihin tuli pienyrityksiä tai hevostallinpitäjiä. 1990-luvulla hävisivät kaupat, pankit ja posti. Klaukkalan kasvu levitti asutusta myös Lepsämään päin: syntyi uusi moderni omakotialue Kalkeri.

Lepsämästä tuli palveluiden suhteen Klaukkalan satelliitti, mutta vanhan maanviljelyskylän ilme säilyi. Kylän asukkaista vain muutama prosentti saa enää elantonsa maataloudesta.

 

Kuva Kimmo Mäkiranta